Käpysäkkinä teinien keskellä

Mietinnän aiheissa oli jo varhaisessa vaiheessa ikäero. Osa kanssapulpetinkuluttajistanihan on syntynyt samana vuonna, kun meikäläinen rellesti kriparilla... Tajutonta oikeasti, että niin "lapset" ovat jo aikuisten maailmassa. Pikemminkin tulee sellainen partioleiriolo, että sanois niille, että nyt kaikki omiin telttoihin, kun hampaat on pesty sen sijaan, että sanoisi, että juu, tehdään vaan yhdessä tää ryhmätyö... Ikä on toki vain numero, mutta kun se on jo iso numero, sillä kuitenkin on hiukan merkitystä.

Paikalla on nyt parin pvän aikana näkynyt mua vielä huomattavastikin vanhempia tyyppejä. Eräällä kurssilla oli jopa mies, joka kertoi olevansa ukki... Vaihtarit eivät myöskään ole ihan untuvikkoja, muutamat opiskelevat jo toista tutkintoa. Lisäksi nuoremmat tyypit ovat tuntuvat kohtuullisen kypsiltä. Vanhoja tuttuja ei ole juurikaan näkynyt, opettajat sentään ovat lähes samoja. Ja sori vaan, mutta joitakin aika ei ole kohdellut silkkihansikkain...

Toki muutama havahduttava kokemuskin on jo tullut. Englannin tunnilla piti ma ryhmissä keskustella, millaisia kysymyksiä on tullut työhaastatteluissa vastaan. Kaksi tyttöä ryhmässä totesi, ettei ole KOSKAAN ollut työhaastattelussa, mutta kaverit on jotain kertoneet! Siis OMG (yritän omaksua tässä samalla nuorisoslangia...). Meidän ryhmäkeskustelu meni sitten enempi valmentamiseksi "näitäkin voidaan kysyä"-hengessä... Tänään puhuttiin sitten CV:stä. Eräs kaveri väitti kivenkovaa, että se pitää aina olla yksisivuinen. Hyvähän se on tuollaista heitellä, jos oma työkokemus rajoittuu kesätyöhön kasvihuoneessa... Te HR-puolella olevat ystäväiset, kertokaa toki, onko kaksisivuinen CV varma keino pudota "toiselta kierrokselta" Tässä CV-keskustelussa mulle kirkastui myös, että mulla oli eka kesätyö jo ennen kuin nämä tyypit oli syntyneet.... Ziisus mä olen vanha. Nyt pitää vaan uskoa, että Osuuspankin muutaman vuoden takainen "Kokemus tuo varmuutta"-slogan pitää paikkansa. Toivottavasti sitä ajan myötä kertyy myös kaverille, joka tänään perusteli kantaansa luovuudesta käyttäen lausetta: "iPhone was the first innovation Apple Company had". Jepjep.

Muistan lukiossa(no niin, lapset kerääntyy nyt keinutuolin juureen, kun muistellaan muinaisaikoja...), että oli hirveän tarkkaa, että kaikki oli pukeutuneet samaan tapaan: farkut, paita ja tennarit tms. Olihan joukossa toki pari hipinoloista (ei nimiä) ja muutama boheemi, mutta niitä katto kaikki kieroon. Vielä aloittaessani yliopistossa nämä samankaltaisuussäännökset pätivät: ei saa erottua joukosta. Nykyiset uudet opiskelijat ovat siinä mielessä avomielisempiä, ettei kukaan hätkähdä toisten pukeutumisesta. Olen kahden vkon sisään nähnyt mm. hopeisen baskerin, melkein polviin ulottuvat punaiset kumisaappaat ja Angry Birds-repun. Melkein silti pitäis olla Converset, se tuntuu olevan tämän uuden sukupolven juttu....

Että näiltä pohjin.